Elämme poikkeuksellisia aikoja. Kertaakaan aiemmin sodan jälkeen Suomessa ei ole otettu käyttöön valmiuslakia, mutta nyt oli pakko. Kyse on mummoistamme ja papoistamme sekä riskiryhmissä olevista läheisistämme, joita yritämme suojata. Koronan vuoksi on välttämätöntä rajoittaa niin tärkeitä perusoikeuksia, että sille pitää olla vahva laillisuuspohja.
Julkisuus ja etenkin some on pullollaan mielipiteitä ja kommentteja, mitä juuri nyt pitäisi tehdä ja mitä ei pitäisi. Meillä on kuitenkin maassa hyvin toimiva kourallinen huippuammattilaisia, jotka pohtivat terveydenhuollon, huoltovarmuuden, talouden kestävyyden, työpaikkojen, kansainvälisen yhteistyön ja lukemattoman muun asian näkökulmasta kokonaisuutta ja jotka tekevät kaikkensa koronan etenemisen hidastamiseksi, ja tälle porukalle haluan antaa työrauhan. On selvää, että tapahtuu myös virheitä; on selvää, etteivät kaikki toimet tehoa, mutta kaikki tähänastinen osoittaa, että tämä porukka on työnsä tasolla. Siksi virallisia ohjeita kannattaa noudattaa. Niiden lisäksi maalaisjärkeä sopii käyttää. Jos on valittavissa vaihtoehtoja, kannattaa ihmisjoukkoja ja matkustusta välttää. Myöhemmin ehdimme pohtia sitä, missä toimittiin oikein ja mitä pitäisi tehdä toisin, mutta nyt ei ole kritiikin aika.
Meillä on koronan vuoksi lukemattomia kysymyksiä: miten saamme terveydenhuollon ammattilaiset riittämään, miten saamme ruokahuollon toimimaan kaikille koululaisista eläkeläisiin, miten pystymme auttamaan ihmisiä toimeentulossa asiakkaiden paetessa ja yritysten lomauttaessa väkeään. Eduskunnan koronakeskustelussa nostin itse esiin pienimmät yritykset sekä ulosotossa olevat ihmiset.
Suomessa on kaikkiaan noin 280 000 yritystä, mutta joka viides yrittäjä ansaitsee vähemmän kuin 15 000 euroa vuodessa. Juuri nämä kaikkein pikkuruisista pienimmät yritykset ja yrittäjät tulee olla erityisessä suojeluksessa. On hienoa, että hallitus on saanut jo nyt aikaan ison paketin yritysten toimeentulon turvaamiseksi, mutta siitä rahasta täytyy löytyä myös keinoja näiden kaikkein pienimpien yritysten turvaamiseen.
Toinen riskiryhmä talouden suhteen ovat ulosotossa olevat suomalaiset, joita on yli puoli miljoonaa. Velalliset ovat useimmiten työikäisiä, vähän koulutettuja ja yksin asujia, enenevässä määrin naisia. Näistä ihmisistä iso osa kokee nyt todellista huolta ja murhetta ihan jokapäiväisen arkensa turvaamiseksi. Toivon, että hallituksella on valmiutta turvata näidenkin ihmisten ja ryhmien toimeentulo.
Kaikkia näitä kysymyksiä pohditaan ja apua yritetään kanavoida. Silti on aivan selvää, että tässä tilanteessa mitataan myös meidän solidaarisuutemme ja inhimillisyyteen. Kaveria ei nytkään jätetä, eihän?
Muistakaa koronasta huolimatta nauttia luonnosta, musiikista, kirjoista, käsitöistä, lemmikeistä ja ystävistäkin!
Yhdessä me selviämme tästäkin.
Aurinkoa,
